Diñgez çakıra

Akkoşlar küldä.

Kanatları kabargan.

Su älegä salkın.

Diñgez çakıra.
Tirän çuması kilä.
Vakıt äzäyä.

Koyaş çıga zurayıp.

Böten yaknı yaktırta.

Kara bolıt kemne agarta?

Kül öste közge,
tıp-tın, may yotkan kebek.
Karga karıldıy.

Döm karañgılık.

Ber tavış ta yuk sıman.

Yabalak uyau.

Tönge diñgezdä
ay şäüläse yul sala.
Tizdän yugala.

Tönnär bik ozın.

Gel yoklamıyça ütä.

Haiku vakıtı.

Meri kutsuu

Joutsenet järvellä.

Siivet pöyhkeästi kohollaan.

Vesi on vielä kylmää.

Meri kutsuu.
Haluaisin sukeltaa syvälle.
Aika vähenee.

Aurinko nousee suurentuen.

Se valaisee koko ympäristön.

Keitä musta pilvi jalostaa?

Rauhaisa järvi.
Veden pinta on kuin peili.
Varis vaakkuu.

Sysimusta yö.

Ikään kuin ei ääntäkään.

Pöllö on hereillä.

Öiselle merelle,
kuun varjo rakentaa tietä.
Pian se katoaa.

Yöt ovat pitkiä.

Uni ei tule silmään.

On haikun aika.